Kuinka aloittaa viskinmaistelu?

Monia kiinnostaisi edes kokeilla viskinmaistelua, mutta sen aloittaminen voi tuntua aivan mahdottomalta, koska erilaisia viskejä on niin paljon. Saatetaan olettaa, että hyvästä viskistä täytyy maksaa lähemmäs sata euroa. Toisaalta mielessä voi olla ajatus ”viski on pahaa”, koska on joskus maistanut kenties jäiden kanssa – tai jopa ihan sellaisenaan – jotakin halpaa bulkkiviskiä.

Totuus kuitenkin on, että kaikkista halvimmilla perusblendeillä ei ole maun puolesta yhtään mitään tekemistä hyvän viskin kanssa. Hyvästä viskistä ei tarvitse myöskään maksaa itseään kipeäksi. Valitettavasti monopolimme hinnat nyt ovat aina mitä ovat, joten viitisenkymppiä kannattaa varata rahaa, jos tahtoo kokonaisen pullon ostaa. Monilla baareilla ja ravintoloilla on kuitenkin nykyään oikein hyviä viskivalikoimia. Yhden annoksen hinta on kertaostoksena huomattavasti koko pulloa pienempi. On myös mahdollista ostaa viskiä vain puolikas annos (2 cl), jolloin hintakin yleensä puolittuu.

No mitä viskiä valitsen?

Juoman valinta on vaikeaa, jos viskeistä ei tiedä mitään. Mielestäni aloittelijaviskin tulisi olla sellainen, jossa maistuu selvästi jokin tietty maku. Aromien määrä ei saisi olla liian suuri, koska silloin voi olla hankala erottaa yhtään mitään yksittäistä tuoksua tai makua. Noin yleisesti valitsisin selvimmäksi mauksi joko raikkaan hedelmäisyyden tai savun.

Erityisesti suomalaisille savu maistuu. Minä, niin kuin monet muutkin, lähdin savuviskeistä liikkeelle. Savuviskiksi suosittelisin esimerkiksi Ardbegin 10-vuotiasta tai Laphroaigin (lausutaan lafroig) 10-vuotiasta. Niistä kummastakin pitäisi aistia savua vaikka ilman nenää. Kummankin saatavuus sekä hinta ovat oikein mainioita.

Hedelmäisenä viskinä kannattaa kokeilla esimerkiksi Glenmorangien 10-vuotiasta tai Glenlivetin 12-vuotiasta. Ensimmäisessä esanssimaisen makean hedelmäisyyden pitäisi olla varsin selvää. Jälkimmäisessä sitä on myös runsaasti, mutta lisänä on toffeeta ja rusinaa, mikä voi toisaalta jo hieman hankaloittaa aromien löytämistä.

Miten niitä sitten kuuluu maistella?

Sanotaan, ettei mitään oikeaa tapaa ole – eikä olekaan. Jos viskiä kuitenkin haluaa oikeasti haistella, maistella ja analysoida, kannattaa se juoda kunnollisesta ylöspäin kapenevasta lasista ihan sellaisenaan.

Ensin aloitetaan haistelemalla viskiä. Sitä ennen juoman väriä voi halutessaan katsella, mutta se on täysin turhaa; viskin väri ei kerro mitään itse juomasta. Nenää ei saisi tunkea aivan syvälle lasiin, jotta alkoholi ei polttaisi liikaa. Samasta syystä nuuhkimisen pitää olla rauhallista.

Haistellessa kannattaa käydä mielessään läpi pientä listaa mahdollisista tuoksuista ja miettiä, löytääkö viskistä etsimiään tuoksuja. Jos löytää, voi koittaa tarkentaa, millaista se on. Esimerkiksi:

– Hedelmiä/marjoja: tuoretta vai kuivattua? Sitrusta, ananasta, hunajamelonia, mansikkaa, banaania, omenaa? Rusinoita, kuivattuja luumuja, kirsikoita? Kukkia?

– Savua: tuhkaa, petrolia, asfalttia, sammunutta nuotiota, nokea?

– Mausteita: vaniljaa, kanelia, neilikkaa, paprikajauhetta? Puuta?

Noiden lisäksi viskistä voi aistia tai olla aistimatta ihan mitä tahansa muutakin. Ei ole oikeita tai vääriä vastauksia, mutta esimerkiksi tuollaisen listan avulla voi olla helpompi saada puettua aistikokemuksiaan sanoiksi. Alkoholi voi joskus tuntua voimakkaana tuoksussa, mutta se täytyy vaan koittaa ohittaa mielessään. Hieman rauhallisemmin ja kauempaa haistelu voi myös auttaa, kuten myös pienen tauon pitäminen.

Tovin haistelun jälkeen on aika maistaa viskiä. Kannattaa ottaa vain hyvin pieni huikka kerrallaan. Viskiä kannattaa pitää hetki suussa, mutta varsinaisesti sitä ei tarvitse pyöritellä ympäri suuta. Suosittelen tekemään ihan niin kuin hyvältä tuntuu.

Ensin tunnustellaan, miltä viski tuntuu suussa. Onko se terävää, vetistä, pehmeää tai öljyistä? Sen jälkeen voi käydä makuja etsiessään läpi samanlaista listaa kuin haistelussakin.

Se maistui viskiltä

Ensimmäisellä kerralla voi olla, ettei viskistä osaa nimetä vielä ensimmäistäkään tuoksua tai makua, ja se on aivan ok. Viskinjuontiin kannattaa varata aikaa kunnolla, koska nopeasti siitä ei saakaan mitään irti. Minulle ei ole mitenkään harvinaista, että puolikkaan viskiannoksen maisteluun kuluu helposti yli puoli tuntia.

On myös suositeltavaa maistaa useampaa kuin yhtä viskiä – mielellään vieläpä samaan aikaan. Silloin saa pientä referenssiä toisesta viskistä, ja niitä pystyy vertailemaan. Vaikka varsinaisia makuja tai tuoksuja ei osaisi nimetäkään, löytyy eroja aivan varmasti. Niitä voi sitten kaveriporukassa koittaa taiteilla sanoiksi.

Kannattaa myös kokeilla ainakin yhtä savuista ja yhtä savutonta viskiä. Sen perusteella on helppo jo valita suuntaa: jos savuiset maistuvat, kannattaa pysyä Islayn saaren viskeissä, ja jos savu vaikuttaa vastenmieliseltä, kannattaa tutustua Speyside-alueen viskeihin. Parashan olisi tietysti, jos saisi samaan maisteluun esimerkiksi kaksi savuista ja kaksi savutonta viskiä, eli vaikkapa nuo kaikki aiemmin suosittelemani aloittelijaviskit.

Baarissa tai ravintolassa 2 cl viskiannosta varten kannattaa varata viitisen euroa. Sillä todennäköisesti selviää suurimmassa osassa paikoista, jos tilaa noita kohtuullisesti hinnoiteltuja viskejä. Monissa paikoissa vitosesta saa joitain kolikoita takaisinkin.