Aberlour 12

Aberlour 12

Speyside ei pinta-alaltaan ole erityisen suuri viskialue, mutta siellä on silti enemmän tislaamoita kuin millään muulla alueella. Periaatteessa koillis-Skotlannissa sijaitseva alue kuuluu ylämaihin, Highlands, mutta omanlaisen tyylinsä vuoksi Spey-joen ympäristö eritellään omaksi alueekseen. Mielestäni hieman ikävästi jotkin Speysiden tislaamot kutsuvat itseään silti ylämaiden tislaamoiksi. Muun muassa Aberlourien pulloissa lukee näkyvästi ”Highland single malt Scotch whisky”. Pulloista toki käy Speysidekin ilmi, mutta Highlandin tilalla voisi suoraan lukea Speyside. Jos merkkiä ei entuudestaan tunne, ei välttämättä saa heti selville, mistä päin viski on.

Kuvassa kaverin pullo, josta sain maistiaiset.

Aberlour on yksi vanhimmista toiminnassa olevista tislaamoista Skotlannissa. Se on perustettu vuonna 1826. Pirteä 10-vuotias ja ikämerkitsemätön (NAS, no age statement) A’bunadh lienevät Aberlourin tunnetuimmat tuotteet. Ensinmainittua on saatavilla Alkostakin kohtuulliseen 45 euron hintaan.

12-vuotias Aberlour (nykyään 40 %, ennen 43 %) on osaksi sherrytynnyreissä ja osaksi bourbontynnyreissä ikäännytettyä. Lopuksi kummatkin viskit on yhdistetty samoihin tynnyreihin, jotta maut sulautuisivat yhteen.

Toffee on aluksi jopa dominoiva tuoksu. Sherrytynnyrin käyttökään ei jää epäselväksi, koska tuoksusta löytyy ruskeaa omenaa ja inkivääriä. Speyside-viskeille tyypillisesti Aberlourin 12-vuotiaasta löytyy paljon hedelmää. Jopa esanssinen mansikka, persikka ja nektariini ynnä muut hedelmät ja marjat ovat niinkin yleisiä Speysiden viskeissä, että toisinaan kirjoitan muistiinpanoihini ”Speyside-hedelmää”.

Suutuntuma on hieman terävä ja ihan vähän öljyinen. Koska pullossa ei ole mainintaa kylmäsuodattamattomuudesta, voin hyvillä mielin olettaa, että ainakin jonkinlaista kylmäsuodatusta on tehty.

Makukin on raikkaan hedelmäinen ja viriili, mutta ei kuitenkaan nuori. Viski on makeahko, ja siitä löytyy myös jonkin verran hedelmäsokerista rusinaa, joka korostuu erityisesti jälkimaussa. Jälkeenpäin suuhun jää selvästi sherrylle (siis ihan sille viinille) tyypillistä omenasiiderisyyttä ja omenaviinietikkaa.

Vettä tähän kannattaa ehdottomasti lisätä. Se tasapainottaa toffeeta ja hedelmää. Myös alun terävyys kaikkoaa jo melko pienellä vesimäärällä.

Lyhyesti: Aberlour 12 on ilman vettä vähän epätasapainoinen eikä ihan osu maaliinsa, vaikka hyvää onkin. Vesitilkka korjaa kuitenkin heikkoudet hyvin, ja jäljelle jää mukavan paljon hienostunutta ”Speyside-hedelmää” ja muutenkin kaikin puolin hyvin miellyttävä viskikokemus. Pullon hinta on ulkomailla reilusti alle 50 €. Aberlour 12 on kuitenkin sellainen viski, että ei reilu 60 euroakaan olisi vielä erityisen paha hinta. Suosittelen!